Kanne 14.3.2017 – Consorzio di Garanzia dell’Olio Extra Vergine di Oliva di Qualità v. komissio
(Asia T-163/17)
(2017/C 129/58)
Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset
Kantaja: Consorzio di Garanzia dell’Olio Extra Vergine di Oliva di Qualità (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat A. Fratini ja G. Pandolfi)
Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
hyväksymään kanteen ja siten tunnustamaan sopimussuhteen ulkopuolisen komission vastuun SEUT 268 artiklan ja SEUT 340 artiklan toisen kohdan perusteella
—
määräämään kantajalle aiheutuneen aineellisen vahingon (todellinen vahinko ja saamatta jäänyt voitto) ja aineettoman vahingon korvaamisesta
—
määräämään korkojen ja viivästyskorkojen maksamisesta
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Nyt käsiteltävän asian kantaja pyrkii saamaan korvausta vahingosta, joka sille on aiheutunut yhtäältä siitä, että komissio ei ole koordinoidusti hallinnoinut oliiviöljyn myynninedistämistä kolmansissa maissa koskevia Euroopan unionin ohjelmia ja toisaalta siitä, että komissio ei ole poistanut kahden ohjelman koordinoimattoman päällekkäisyyden aiheuttaman kilpailun vääristymisen vahingollisia vaikutuksia.
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee lainvastaisuuksia, joihin komissio on syyllistynyt, perustuu SEUT 18 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetun syrjintäkiellon periaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen, koska komissio ei ole varmistanut oliiviöljyn myynninedistämistä kolmansissa maissa koskevien Euroopan unionin ohjelmien johdonmukaista koordinointia; se perustuu myös Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hyvän hallinnon periaatteen ja hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen, koska komissio ei ole kantajan mukaan toteuttanut toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä sen jälkeen, kun sitä on informoitu niistä kilpailunvastaisista vaikutuksista, jotka johtuvat kahden myynninedistämiskampanjan puuttuvasta koordinoinnista.
2)
Toinen kanneperuste, joka koskee todellista ja varmaa vahinkoa, perustuu siihen, että komissio on aiheuttanut kantajalle huomattavan vahingon, kun se ei ole noudattanut sille kuuluvia velvoitteita (todellinen vahinko, saamatta jäänyt voitto ja aineeton vahinko).
3)
Kolmas kanneperuste, joka koskee syy-yhteyden olemassaoloa, perustuu siihen, että koska aiheutunut vahinko on riittävän suora ja välitön seuraus oliiviöljyn myynninedistämistä kolmansissa maissa koskevien ohjelmien epäasianmukaisesta hallinnoinnista, komission menettelyn ja väitetyn vahingon, joka on korvattava SEUT 340 artiklan toisen kohdan perusteella, välillä on välitön yhteys.

Full & Egal Universal Law Academy