VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

28 päivänä huhtikuuta 2009

Yhdistetyt asiat F-5/05 ja F-7/05

Antonello Violetti ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – OLAF:n sisäinen tutkimus – OLAF:n päätös tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille – Virkamiehelle vastainen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Puolustautumisoikeudet

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvat kanteet, joissa Antonello Violetti ja 12 muuta komission virkamiestä sekä Nadine Schmit vaativat ensinnäkin, että Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätös sisäisen tutkimuksen aloittamisesta, sisäisessä tutkimuksessa laaditut tutkimuspöytäkirjat, OLAF:n päätös toimittaa Italian oikeusviranomaisille heitä koskevia tietoja sekä tutkimuksen valmistuttua laadittu kertomus kumotaan, ja toiseksi, että komissio velvoitetaan maksamaan heille vahingonkorvausta.

Ratkaisu: Päätös, joka on tehty 5.8.2003 ja jolla OLAF on toimittanut Italian oikeusviranomaisille tietoja kantajista, kumotaan. Komissio velvoitetaan suorittamaan kullekin kantajalle 3 000 euroa. Kanteet hylätään muilta osin. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut. Euroopan unionin neuvosto, joka tukee väliintulijana komission vaatimuksia, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätös tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille – Kuuluminen soveltamisalaan

(Henkilöstösääntöjen 43 ja 90 a artikla, virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan 1 kohta, parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohta, neuvoston asetus N:o 723/2004, komission päätöksen 1999/396 4 artikla)

2. Virkamiehet – Kanne – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Valmisteleva toimenpide – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätös tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille – Ulkopuolelle jääminen

(Henkilöstösääntöjen 90, 90 a ja 91 artikla, parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohta)

3. Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet

(EY 230 ja 236 artikla)

4. Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) – OLAF:n tutkimuksista annettu asetus N:o 1073/1999 – Yhteisön toimielinten antamat sisäisten tutkimusten yksityiskohtaiset säännöt – Komission hyväksymä järjestelmä

(Parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohta, komission päätöksen 1999/396 4 artikla)

5. Virkamiehet – Kanne – Euroopan petostentorjuntavirastoa (OLAF) vastaan nostettu kanne – Sellaisen vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottaminen, joka on nostettu kumoamiskanteen liitännäisenä vaatimuksena ilman henkilöstösääntöjen mukaista oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta ja 90 a artikla)

6. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) lainvastainen tietojen toimittamisesta kansallisille viranomaisille tehty päätös, joka on johtanut rikostutkinnan aloittamiseen – Tietojen toimittamisesta tehdyn päätöksen ja kyseisen tutkinnan aloittamisesta aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden puuttuminen

(Komission päätöksen 1999/396 4 artikla)

1. Kun otetaan huomioon OLAF:n tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehtyihin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätöksiin tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille mahdollisesti liittyvät seuraukset, näitä päätöksiä on pidettävä sellaisina virkamiehille vastaisina toimina, joita tarkoitetaan henkilöstösääntöjen 90 a artiklassa, jossa tunnustetaan kaikille henkilöstösäännöissä tarkoitetuille henkilöille oikeus tehdä valitus heille vastaisesta OLAF:n toimesta.

Henkilöstösäännöissä tarkoitettujen henkilöiden oikeusturvan takaamiseksi vuonna 2004 annetut henkilöstösääntöjen 90 a artiklan säännökset ovat nimittäin välitöntä seurausta lainsäätäjän OLAF:lle uskomista uusista tehtävistä annettaessa asetusta N:o 723/2004 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen muuttamisesta, olipa kyse sitten petostentorjunnasta tai kurinpitotoimista. Henkilöstösääntöjen 90 a artikla kuvastaa siten lainsäätäjän pyrkimystä säätää asianmukaiset oikeussuojakeinot samalla, kun OLAF:n asemaa vahvistetaan. Kun henkilöstösäännöissä on annettu äskettäin näin nimenomainen valtuutus, virkamiestuomioistuin ei voi omalla erityisalallaan sivuuttaa lainsäätäjän sille uskomia tehtäviä.

Tehokasta oikeussuojaa ei myöskään taata virkamiehelle, jos ennen asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehdyn päätöksen perusteella kansallisessa rikostuomioistuimessa nostettua syytettä yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole voineet varmistua virkamiehen aikaisemmasta kuulemisesta tai jos OLAF on soveltanut petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen 1999/396 4 artiklan säännöksiä tämän velvollisuuden lykkäämisestä. Tällainen yhteisöjen tuomioistuinten toteuttama valvonta on erityisen tärkeää tässä menettelyn vaiheessa, jossa OLAF:lla on mahdollisuus komission pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa lykätä velvollisuutta vastaanottaa asianomaisten huomautuksia, mahdollisesti pitkän ajanjakson ajan. Lisäksi silloin, jos OLAF ei ole saanut eikä edes pyytänyt suostumusta komission pääsihteeriltä kyseisen 4 artiklan vastaisesti ilman, että yhteisöjen tuomioistuimet voisivat vedota tähän lainvastaisuuteen, virkamies joutuisi tietämättään useiden kuukausien ajaksi sellaisten menettelyjen kohteeksi, joissa hän olisi suoraan syytettynä.

Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehdyllä päätöksellä voi lisäksi olla merkittäviä vaikutuksia asianomaisten henkilöiden urakehitykseen. Nimittäin silloin, kun OLAF katsoo virkamiehen tekojen voivan johtaa rikossyytteisiin ja toimittaa tästä syystä tietoja kansallisille viranomaisille, tämä seikka voi vaikuttaa hallinnon tästä virkamiehestä arviointikierroksen yhteydessä tekemään henkilöstösääntöjen 43 artiklassa säädettyyn arviointiin erityisesti tämän käytöksestä viranhoidossa.

Kanneoikeuden tunnustaminen mahdollistaa myös sen, että asianomainen virkamies voi tutkimuksen päätelmät tuntiessaan ja tältä osin asetetut kiireellisyys- ja vahinkoedellytykset täyttäessään saada tarvittaessa tietojen toimittamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa lykätyksi.

Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehdyn päätöksen kaltaisen toimen tehokas laillisuusvalvonta voi edistää sitä, että OLAF noudattaa täysimääräisesti tutkimusten laillisuutta koskevia periaatteita ja kunnioittaa niiden kohteena olevien henkilöiden perusoikeuksia lainsäätäjän tahdon mukaisesti. Jos virkamiestuomioistuin ei valvoisi laillisuutta, vaikka vain sillä on mahdollisuus tehdä se kohtuullisessa ajassa henkilöstösäännöissä tarkoitettua henkilöä koskevan päätöksen osalta, puolustautumisoikeuksien turvaamiseksi annettujen asetuksen N:o 1073/1999 säännösten mahdollisesta rikkomisesta ei joutuisi vastuuseen. Kansallinen tuomioistuin saisi edelleen OLAF:n sille toimittamat tiedot, vaikka tällaisen lainvastaisuuden tuomitseminen yhteisöjen tuomioistuimissa puolustautumisoikeuksien huomiotta jättämisen vuoksi merkitsee sitä, ettei kansallinen tuomioistuin voi perustaa ratkaisuaan tällaisiin tietoihin.

(ks. 71, 72, 74, 75, 77–79, 81, 82 ja 88 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑471/02 P(R), Gómez-Reino v. komissio, 8.4.2003 (Kok., s. I‑3207, 64 kohta)

2. Silloin, kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä eli esimerkiksi sisäisessä menettelyssä, kannekelpoisia ovat pääsääntöisesti ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan asianomaisen toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi, sen sijaan menettelyn kuluessa toteutetut toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia. Päätöksen valmistelevat toimet eivät ole asianomaisille henkilöille vastaisia toimia, ja vasta nostaessaan kanteen menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä kantaja voi vedota siihen kiinteästi liittyvien aikaisempien toimien lainvastaisuuteen.

Tästä ei ole kyse Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehdyssä päätöksessä. Se on toimi, jolla tältä osin erityisellä ja yksinomaisella vastuulla toimiva OLAF:n johtaja ottaa kantaa sellaisten seikkojen olemassaoloon, jotka saattavat johtaa tekojen pitämiseen rikoksina, ja päättää saattaa asian kansallisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi, jotta nämä seikat käsiteltäisiin asianmukaisessa rikosoikeudellisessa menettelyssä.

Silloin, kun OLAF:n johtaja tekee päätöksen asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla, hän ottaa kantaa yksiköidensä tekemän tutkimuksen väliaikaisten tai lopullisten tulosten perusteella niiden seikkojen olemassaoloon, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin, ja katsoo, että tutkimuksen kohteena oleva henkilö tai olevat henkilöt voitaisiin saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämän päätöksen tekee riippumaton yhteisön elin, vain omalla vastuullaan ja kansallisesta oikeudenkäyntimenettelystä erillisessä erityismenettelyssä. Se ei edellytä yhtäkään OLAF:n johtajan toimivaltaan kuuluvaa muuta virkamiehelle vastaista toimea, ja siinä vahvistetaan siis laatijansa kanta.

(ks. 86, 87 ja 90 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑83/02, Pflugradt v. EKP, 11.2.2003 (Kok. H., s. I‑A‑47 ja II‑281, 34 kohta)

3. Kun kyse on yhteisöihin nähden ulkopuolisesta henkilöstä, jonka urakehitys ja aineellinen tilanne eivät riipu suoraan yhteisöjen viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä, yhteisöjen tuomioistuimilla ei ole erityistä valtuutta taata kansallisen tuomioistuimen asemesta perusoikeuksien kunnioittamista ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten noudattamista.

(ks. 94 kohta)

4. Petosten torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisen kohdan ensimmäisen virkkeen säännöksistä ilmenee, että kun Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) johtaja aikoo tehdä päätöksen OLAF:n tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla, hänellä on velvollisuus – sikäli kuin tiedot sisältävät nimeltä mainittua komission jäsentä, virkamiestä tai muuhun henkilöstöön kuuluvaa koskevia päätelmiä – antaa tälle tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista ennen tietojen toimittamista kansallisille oikeusviranomaisille.

Päätöksen 1999/396 4 artiklan toisessa kohdassa tosin säädetään poikkeuksesta tapauksissa, joissa tutkimussyistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta ja joissa on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin. Tällaisissa tapauksissa velvollisuutta antaa virkamiehelle tilaisuus tulla kuulluksi voidaan lykätä komission pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa. Tämä velvollisuus pyytää ja saada komission pääsihteerin suostumus ei ole pelkkä muodollisuus, joka voidaan tarvittaessa täyttää myöhemmässä vaiheessa. Vaatimus tällaisen suostumuksen saamisesta menettäisi tällöin tarkoituksensa, joka on taata se, että asianomaisten virkamiesten puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan, että heille ilmoittamista lykätään vain erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa ja että poikkeuksellisen luonteen arviointi ei kuulu yksinomaan OLAF:lle vaan edellyttää myös komission pääsihteerin harkintaa.

Lisäksi on niin, että vaikka oletettaisiin, että päätöksen 1999/396 4 artiklan ensimmäisen kohdan toista virkettä ei sovellettaisi asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tehtyyn päätökseen silloin, kun tiedot toimitetaan kansallisille oikeusviranomaisille tutkimuksen kuluessa, OLAF:n pitää kuitenkin periaatteessa puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskevan perusperiaatteen nojalla antaa virkamiehille tilaisuus esittää tarpeelliset huomautukset heitä koskevista seikoista ennen tietojen toimittamista.

(ks. 105, 108, 110 ja 113 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑48/05, Franchet ja Byk v. komissio, 8.7.2008 (Kok., s. II‑1595, 133, 145 ja 151 kohta)

5. Henkilöstösääntöjen 90 a artiklalla käyttöön otetussa oikeussuojajärjestelmässä vahingonkorvauskanne, jolla vaaditaan korvausta Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) aiheuttamista vahingoista, voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos sitä edeltää henkilöstösääntöjen mukainen oikeudenkäyntiä edeltävä menettely. Tämä menettely on erilainen sen mukaan, perustuuko korvausvaatimuksen kohteena oleva vahinko henkilöstösääntöjen 90 a artiklassa tarkoitettuun virkamiehelle vastaiseen toimeen vai OLAF:n toimintaan, johon ei liity päätöksentekoa. Ensin mainitussa tapauksessa asianomaisen on esitettävä säädetyssä määräajassa OLAF:n johtajalle valitus kyseisestä toimesta. Jälkimmäisessä tapauksessa hallinnollinen menettely alkaa sen sijaan esittämällä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus korvauksen maksamisesta ja sen jälkeen tarvittaessa valitus tämän vaatimuksen hylkäyspäätöksestä. Kun kumoamiskanteen ja vahingonkorvausvaatimuksen välillä on välitön yhteys, jälkimmäinen voidaan kuitenkin ottaa tutkittavaksi kumoamiskanteen liitännäisenä vaatimuksena ilman, että sitä ennen on välttämättä täytynyt esittää hallinnolle vaatimusta aiheutuneen vahingon korvaamisesta ja valitusta vaatimuksen implisiittisestä tai nimenomaisesta hylkäyspäätöksestä.

(ks. 120 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑500/93, Y v. yhteisöjen tuomioistuin, 28.6.1996 (Kok. H., s. I‑A‑335 ja II‑977, 64 ja 66 kohta)

6. Euroopan yhteisö on vastuussa ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielimet ovat menetelleet lainvastaisesti, vahinko on todella syntynyt ja kyseisen menettelyn ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Jotta syy-yhteyden olemassaolo voitaisiin todeta, on lähtökohtaisesti näytettävä toteen, että kyseessä olevan yhteisön toimielimen tekemän virheen ja väitetyn vahingon välillä on välitön ja varma syy-yhteys.

Henkinen kärsimys, joka virkamiehelle on mahdollisesti aiheutunut Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätöksestä toimittaa tietoja kansallisille oikeusviranomaisille noudattamatta petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä tehdyn päätöksen 1999/396 4 artiklan säännöksiä sekä kyseisten viranomaisten aloittamasta häneen kohdistuvasta rikostutkinnasta, perustuu välittömästi pelkästään rikosprosessin aloittamisesta ja tutkintatoimien toteuttamisesta päättäneiden mainittujen viranomaisten menettelyyn. Vaikka kansallisilla oikeusviranomaisilla on velvollisuus lojaalin yhteistyön periaatteen nojalla tutkia huolella OLAF:n toimittamat tiedot ja tehdä niistä asianmukaiset päätelmät yhteisön oikeuden noudattamisen varmistamiseksi, ne saattavat vapaasti omien toimivaltuuksiensa nojalla arvioida kyseisten tietojen sisältöä ja merkitystä ja siten mahdollisia jatkotoimia niiden osalta.

(ks. 124–126 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 111/86, Delauche v. komissio, 16.12.1987 (Kok., s. 5345, 30 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑330/00 ja T‑114/01, Cocchi ja Hainz v. komissio, 17.10.2002 (Kok. H., s. I‑A‑193 ja II‑987, 97 kohta), asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3315, 149 kohta), asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3381, 148 kohta), asia T‑193/04, Tillack v. komissio, 4.10.2006 (Kok., s. II‑3995, 122 kohta) ja asia T‑250/04, Combescot v. komissio, 12.9.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑0000 ja II‑A‑2‑0000, 95 kohta)

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

28 päivänä huhtikuuta 2009 (*)

Henkilöstö – Virkamiehet – OLAFin sisäinen tutkimus – OLAFin päätös tietojen toimittamisesta kansallisille oikeusviranomaisille – Virkamiehelle vastainen toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Puolustautumisoikeudet

Yhdistetyissä asioissa F‑5/05 ja F‑7/05,

joissa on kyse EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuvista kanteista,

Antonello Violetti, kotipaikka Cittiglio (Italia), ja l2 muuta Euroopan yhteisöjen komission virkamiestä, joiden nimet ilmenevät tämän tuomion liitteestä, edustajanaan asianajaja É. Boigelot,

kantajina asiassa F‑5/05, ja

Nadine Schmit, Euroopan yhteisöjen komission entinen virkamies, kotipaikka Ispra (Italia), edustajinaan asianajajat É. Boigelot, P.-P. Van Gehuchten ja P. Reyniers,

kantajana asiassa F‑7/05,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J. Currall ja C. Ladenburger,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bauer ja A. Vitro,

väliintulijana,

VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kreppel (esittelevä tuomari) sekä tuomarit H. Tagaras ja S. Gervasoni,

kirjaaja: hallintovirkamies S. Boni,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.7.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Kantajat vaativat Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 11.1. ja 17.2.2005 toimittamillaan kannekirjelmillä ensinnäkin, että asiassa kumotaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) päätös sisäisen tutkimuksen aloittamisesta, tässä sisäisessä tutkimuksessa laaditut tutkimuspöytäkirjat, OLAFin päätös toimittaa Italian oikeusviranomaisille heitä koskevia tietoja ja tutkimuksen valmistuttua laadittu loppukertomus, ja toiseksi, että Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan maksamaan heille vahingonkorvausta.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

2 Komission päätöksellä 1999/352/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 136, s. 20) 28.4.1999 perustetun OLAFin tehtävänä on toteuttaa sisäisiä hallinnollisia tutkimuksia, joiden tarkoituksena on selvittää virkatoimintaan liittyviä vakavia tekoja, jotka voivat merkitä, että virkamies tai muu henkilöstöön kuuluva on jättänyt noudattamatta velvollisuuksiaan tavalla, joka voi johtaa kurinpitotoimiin ja tarvittaessa rikossyytteisiin.

3 OLAFin tutkimuksista 25.5.1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1073/1999 (EYVL L 136, s. 1) säädetään tarkastuksista, todentamisista ja OLAFin henkilökuntaan kuuluvien toteuttamista toimista. OLAFin suorittamat tutkimukset käsittävät ”ulkoisia” tutkimuksia, jotka suoritaan yhteisön toimielinten ja elinten ulkopuolella, ja ”sisäisiä” tutkimuksia, jotka suoritetaan näissä toimielimissä ja elimissä.

4 Asetuksen N:o 1073/1999 5 artiklan toisen kohdan mukaan OLAFin johtaja päättää sisäisten tutkimusten aloittamisesta omasta aloitteestaan tai sen toimielimen tai elimen pyynnöstä, jossa tutkimus on suoritettava.

5 Asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklassa säädetään, että OLAF laatii tutkimuksensa valmistuttua johtajan vastuulla loppukertomuksen, jossa ilmoitetaan erityisesti tutkinnan päätelmät sekä johtajan suositukset jatkotoimiksi. Kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan sisäisestä tutkimuksesta laadittu kertomus ja siihen liittyvät asiakirjat toimitetaan asianomaiselle toimielimelle tai elimelle, joka toteuttaa tutkimusten tulosten edellyttämät kurinpidolliset ja oikeudelliset jatkotoimet.

6 Asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan, jonka otsikkona on ”[OLAFin] lähettämät tiedot”, 2 kohta kuuluu seuraavasti:

”Tämän asetuksen 8, 9 ja 11 artiklan soveltamista rajoittamatta [OLAFin] johtaja lähettää asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisille viraston sisäisten tutkimusten yhteydessä saamat tiedot seikoista, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin. [OLAFin] johtaja ilmoittaa tästä samanaikaisesti asianomaiselle jäsenvaltiolle, jollei tutkimukseen liittyvistä syistä muuta johdu.”

7 Asetuksen N:o 1073/1999 14 artiklan mukaan jokainen Euroopan yhteisöjen virkamies ja muuhun henkilöstöön kuuluva voi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti saattaa OLAFin johtajan käsiteltäväksi valituksen, joka koskee OLAFin sisäisessä tutkimuksessa toteuttamaa hänelle vastaista toimenpidettä.

8 Henkilöstösääntöihin lisättiin 22.3.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY, Euratom) N:o 723/2004 (EUVL L 124, s. 1) uusi 90 a artikla, joka kuuluu seuraavasti:

”Jokainen näissä henkilöstösäännöissä tarkoitettu henkilö voi toimittaa [OLAFin] johtajalle 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen, jossa tätä pyydetään tekemään petostentorjuntaviraston tutkimukseen liittyvä häntä koskeva päätös. Hän voi myös toimittaa [OLAFin] johtajalle 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valituksen petostentorjuntaviraston tutkimukseen liittyvästä hänelle vastaisesta toimenpiteestä.”

9 Petosten, lahjonnan ja yhteisöjen etua vahingoittavan muun laittoman toiminnan torjumista koskevien sisäisten tutkimusten edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä 2.6.1999 tehdyn komission päätöksen 1999/396/EY, EHTY, Euratom (EYVL L 149, s. 57) 4 artiklassa, jonka otsikkona on ”Asianomaisille ilmoittaminen”, säädetään seuraavaa:

”Jos ilmenee, että komission jäseneen, virkamieheen tai muuhun henkilöstöön kuuluvaan voi kohdistua henkilöön kohdistuvia epäilyjä, asianomaiselle on ilmoitettava tästä nopeasti, jos ilmoittaminen ei vaaranna tutkimusta. Nimeltä mainittua komission jäsentä, virkamiestä tai muuhun henkilöstöön kuuluvaa koskevia päätelmiä ei missään tapauksessa saa tehdä tutkimuksen valmistettua ilman, että asianomaiselle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi kaikista häntä koskevista seikoista.

Tapauksissa, joissa tutkimukseen liittyvistä syistä on noudatettava ehdotonta salassapitovelvollisuutta ja joissa on turvauduttava kansallisten oikeusviranomaisten toimivaltaan kuuluviin tutkintamenetelmiin, velvollisuutta antaa komission jäsenelle, virkamiehelle tai muuhun henkilöstöön kuuluvalle tilaisuus tulla kuulluksi voidaan lykätä puheenjohtajan tai pääsihteerin annettua asiaan suostumuksensa.”

Tosiseikat

10 Vuoden 2002 aikana ”Yhteisen tutkimuskeskuksen” (jäljempänä YTK) pääosaston sisäisestä tarkastuksesta vastaava yksikkö laati kertomuksen henkilöstösääntöjen 73 artiklan soveltamisesta tämän pääosaston Isprassa (Italia) toimivaan henkilöstöön (jäljempänä YTK:n sisäinen tarkastuskertomus). Tässä kertomuksessa todettiin erityisesti seuraavat seikat:

”– YTK:n Isprassa toimivasta henkilöstöstä 230 henkeä (20 % koko henkilöstön määrästä Isprassa) oli pysyvästi osittain työkyvyttömiä.

– Vuosina 1996–2002 YTK:n henkilöstölle Isprassa maksettiin 5,7 miljoonaa euroa etuuksia pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden perusteella.

– Kukin etuudensaaja sai keskimäärin 25 000 euroa.

– 46 henkilöstöön kuuluvaa sai yhteensä lähes 3 miljoonaa euroa, ja heistä kukin sai yli 35 000 euroa.

– 23 henkilöstöön kuuluvaa sai yhteensä hieman yli 2 miljoonaa euroa, ja heistä kukin sai yli 50 000 euroa.

– 8 henkilöstöön kuuluvaa sai yhteensä yli miljoona euroa, ja heistä kukin sai yli 80 000 euroa.

– yksi henkilö tai mahdollisesti 2 henkilöä sai lähes 300 000 euroa.

– 76 pysyvästi osittain työkyvytöntä henkilöstöön kuuluvaa joutui uuteen tapaturmaan, joka johti täydentävään pysyvään osittaiseen työkyvyttömyyteen.

– 30 prosenttia etuudensaajista sai enemmän kuin yhden suorituksen pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden perusteella.

– 10 prosenttia etuudensaajista sai vähintään kolme suoritusta (enimmillään 11 suoritusta) pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden perusteella.”

11 YTK:n sisäisessä tarkastuskertomuksessa korostettiin, ettei tällaista tapaturmien määrää voitu perustella Ispran toimipaikan työolosuhteilla ja että tapaturmailmoitusten rehellisyyttä oli epäiltävä, minkä vuoksi katsottiin tarpeelliseksi ilmoittaa näistä seikoista OLAFille ja ehdotettiin YTK:n Isprassa toimivan henkilöstön tapaturmailmoitusten tiheyttä vertailtavaksi komission muun henkilöstön tekemien ilmoitusten tiheyteen.

12 OLAFin johtaja aloitti 14.10.2002 YTK:n sisäisen tarkastuskertomuksen perusteella asetuksen N:o 1073/1999 5 artiklan toisen kohdan mukaisen sisäisen tutkimuksen ”yhteisön talousarviota vahingoittavien, [YTK:n] Ispran sairaskassan varojen hallinnointiin kohdistuvien petosepäilysten” vuoksi (jäljempänä päätös sisäisen tutkimuksen aloittamisesta).

13 Sisäisestä tutkimuksesta vastaavat OLAFin virkamiehet kuulivat 13.1.2003 YTK:n alaisen Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitoksen entistä johtajaa. Tässä kuulemistilaisuudessa hän kertoi saaneensa itse korvauksia yksityiselämässä vuosina 1997–2001 sattuneiden useiden tapaturmien seurauksena ja olleensa ”yllättynyt siitä, miten helposti komissio myönsi korvauksia tapaturmatapauksissa”, ja täsmensi, että yhdessä hänelle itselleen sattuneessa tapaturmassa hänelle oli ehdotettu korvausta, vaikka hän ei ollut toimittanut oikeuslääkärin lausuntoa ja vaikka ”[tapaturmasta seuranneet] kivut olivat vähäisiä korvauksen [oikeuttamiseksi]”. Kyseisen tutkimuslaitoksen entinen johtaja esitti myös seuraavan huomautuksen:

”Saamani käsityksen mukaan mekanismi [tapaturmaan perustuvan pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden ja sen asteen toteamiseksi] on hyvin kevyt verrattuna tapaturmaan [joka sattuisi] Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Useiden vuosien ajan paikalla on ollut oikeuslääkäri, – – joka on ehdottanut työkyvyttömyysastetta. Nähdäkseni asiantuntijalääkäri ei kyseenalaista perusteellisesti oikeuslääkärin arviointia. Tämä ongelma olisi helppo korjata korvaamalla asiantuntijalääkäri muulla kuin paikallisella lääkärillä. Riski on suuri, sillä molemmat lääkärit ovat huomattavan samanikäiset (kuusissakymmenissä), asuvat samalla alueella ja todennäköisesti tuntevat toisensa.”

14 Tutkimusta suorittamaan nimettyjen OLAFin virkamiesten pyynnöstä OLAFin osasto C suoritti analyysin ”Henkilöstön ja hallinnon” pääosaston tietokantoihin sisältyvistä tiedoista, jotka koskevat henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla suoritettujen korvausten lukumäärää ja summaa, ja vertaili keskenään kyseisiä tietoja ja ennen vuotta 1998 voimassa olleen komission tilintarkastusjärjestelmän tietokantaan sisältyviä tietoja. OLAF havaitsi tämän analyysin perusteella, että 42 YTK:n Isprassa toimivaa virkamiestä oli ilmoittanut ainakin yhdeksän tapaturmaa vuoden 1986 tammikuun ja vuoden 2003 heinäkuun välillä ja että nämä tapaukset, joita oli ensi arviolta pidettävä epäilyttävinä, oli tutkittava perusteellisesti.

15 OLAFin pääjohtaja toimitti 5.8.2003 päivätyllä kirjelmällä (jäljempänä 5.8.2003 päivätty kirjelmä) asetuksen N:o 1073/1999 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti Varesen (Italia) viralliselle syyttäjälle sisäisen tutkimuksen yhteydessä saadut tiedot seikoista, jotka voivat OLAFin mielestä johtaa rikossyytteisiin (jäljempänä päätös tietojen toimittamisesta Italian oikeusviranomaisille). Tähän kirjelmään oli liitetty 23.7.2003 päivätty, sisäisestä tutkimuksesta vastaavien virkamiesten laatima muistio (jäljempänä 23.7.2003 päivätty muistio), jossa saatettiin epäilyksenalaisiksi edellisessä kohdassa mainitut 42 YTK:n Ispran virkamiestä. Lisäksi 5.8.2003 päivättyyn kirjelmään oli liitetty Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitoksen entisen johtajan kuulemistilaisuudesta laadittu pöytäkirja.

16 Saatuaan OLAFin 5.8.2003 päivätyllä kirjelmällä toimitetut tiedot Varesen virallinen syyttäjä aloitti mahdollisia rikoksia koskevan tutkinnan.

17 OLAF lähetti 7.4.2004 kantajille, jotka ovat 23.7.2003 päivätyssä muistiossa mainittujen 42 virkamiehen joukossa, seuraavan kirjeen:

”OLAF aloitti 14.10.2002 sisäisen tutkimuksen, joka koskee henkilöstösääntöjen 73 artiklassa säädetyn tapaturmavakuutusjärjestelmän soveltamista Isprassa. Tutkimus keskittyi virkamiehiin, jotka olivat ilmoittaneet yli [yhdeksän] tapaturmaa vuoden 1986 tammikuun ja vuoden 2003 heinäkuun välisenä ajanjaksona. Teidän on todettu kuuluvan näihin henkilöihin. OLAF toimitti 5.8.2003 kertomuksen Varesen (Italia) viralliselle syyttäjälle ilmoittaakseen tälle viranomaiselle mahdollisista lainvastaisuuksista, jotka voivat johtaa rikossyytteisiin, mikäli nämä lainvastaisuudet voidaan vahvistaa. – –”

18 Kukin asian F‑5/05 kantajista toimitti 11.–30.6.2004 OLAFin johtajalle henkilöstösääntöjen 90 a artiklan mukaisen valituksen päätöksestä toimittaa tietoja Italian oikeusviranomaisille. Kukin heistä toimitti niin ikään 11.–30.6.2004 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan perusteella nimittävälle viranomaiselle edellä mainittua päätöstä koskevan valituksen, jonka mukaan päätös ei ollut muodollisesti eikä aineellisesti perusteltu ja jonka mukaan päätöksellä loukattiin heidän kunniaansa, minkä lisäksi he esittivät vaatimuksen siitä, että komissio avustaisi heitä henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla.

19 Myös kantaja asiassa F‑7/05 toimitti 9.7.2004 päivätyllä kirjeellään valituksen, joka saapui komissioon 16.7.2004 ja joka koskee päätöstä tietojen toimittamisesta Italian oikeusviranomaisille, ja vaati komissiota maksamaan vahingonkorvauksena 500 000 euroa.

20 Yksi asian F‑5/05 kantajista, Violetti, pyysi 16.7.2004 päivätyllä sähköpostilla Ispran YTK:lta oikeutta tutustua omiin potilastietoihinsa ja erityisesti henkilöstösääntöjen 73 artiklan soveltamista koskeviin asiakirjoihin. Työterveyspalvelu epäsi pyynnön sillä perusteella, että OLAF oli sinetöinyt nämä asiakirjat ja etteivät ne olleet saatavilla. Myös muiden kantajien asioissa F‑5/05 ja F‑7/05 esittämät samaa asiaa koskevat pyynnöt evättiin.

21 Varesen virallinen syyttäjä pyysi 20.8.2004 komissiolta vaitiolovelvollisuuden poistamista sekä 23.7.2004 päivätyssä muistiossa mainittujen tiettyjen virkamiesten lainkäytöllisen koskemattomuuden kumoamista. Komissio suostui pyyntöön 28.9.2004.

22 OLAF ei vastannut henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetyssä neljän kuukauden määräajassa kantajien sille osoittamiin valituksiin, minkä vuoksi valitukset katsottiin implisiittisesti hylätyiksi.

23 Nimittävä viranomainen hylkäsi 15., 21, ja 28.10.2004 tekemillään päätöksillä kantajien asiassa F‑5/05 sille toimittamat valitukset sillä perusteella, että ”komission asiana ei ole kommentoida OLAFin tehtäviensä harjoittamisessa suorittamia toimia”. Myös pyynnöt siitä, että komissio avustaisi kantajia henkilöstösääntöjen 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla, hylättiin, koska nimittävän viranomaisen mukaan näitä henkilöitä ei ollut uhattu, loukattu, solvattu tai herjattu eikä heitä vastaan ollut hyökätty heidän asemansa tai tehtävänsä vuoksi ja koska OLAFin aloittama tutkimus oli suoritettu voimassa olevien säännösten mukaisesti.

24 OLAF laati 25.11.2004 sisäisen tarkastuksen valmistuttua asetuksen N:o 1073/1999 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti loppukertomuksen, jossa ilmoitettiin todetut seikat, yhteisöille aiheutunut taloudellinen vahinko ja tutkinnan päätelmät sekä OLAFin johtajan suositukset jatkotoimiksi (jäljempänä tutkinnan loppukertomus). Kyseinen kertomus lähettiin komission pääsihteerille, pääosaston ”Henkilöstö ja hallinto” pääjohtajalle ja YTK:n pääjohtajalle sekä ”Henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston” johtajalle.

25 Tutkinnan loppukertomuksessa todettiin, että Ispran YTK:n henkilöstö oli ilmoittanut kolmesta neljään kertaa enemmän tapaturmia kuin komission muissa toimipaikoissa toimiva henkilöstö ja että todennäköisyys, että nämä ilmoitukset johtavat pysyvän osittaisen työkyvyttömyyden toteamiseen, oli kahdesta kolmeen kertaa suurempi Ispran YTK:ssa kuin muualla komissiossa. Lisäksi kertomuksessa korostettiin, että 23.7.2003 päivätyssä muistiossa mainituista 42 virkamiehestä osa oli kyennyt maksattamaan itselleen huomattavia summia ilmoitettuaan useista vakavuudeltaan kuitenkin vähäisistä tapaturmista. Tutkinnan loppukertomuksessa tuotiin kuitenkin esille, että vaikka sisäisen tutkimuksen yhteydessä suoritetut tarkastukset olivat osoittaneet puutteellisuuksia komission nimeämän lääkärin pysyvästä työkyvyttömyysasteesta antamissa lausunnoissa, tämän tutkimuksen puhtaasti hallinnollisen luonteen vuoksi niiden perusteella ei ollut voitu todeta vilpillisiä tapaturmailmoituksia ja että näissä olosuhteissa Italian oikeusviranomaisten asiana oli ratkaista, olivatko kyseiset 42 virkamiestä todella syyllistyneet rikoksiin. Tutkinnan loppukertomuksessa ei esitetty kurinpitomenettelyn aloittamista kyseisiä virkamiehiä vastaan.

26 OLAF hylkäsi nimenomaisesti 21.2.2005 kantajien asiassa F‑5/05 tekemät valitukset.

27 Varesen virallinen syyttäjä määräsi, että asiassa oli hankittava oikeuslääketieteellinen lausunto kaikista tapaturmista, jotka 23.7.2003 päivätyssä muistiossa tarkoitetut 42 virkamiestä olivat ilmoittaneet (jäljempänä oikeuslääketieteellinen lausunto). Syyttäjän pyynnöstä OLAF toimitti 15.4.2005 jäljennökset tätä lausuntoa varten tarvittavista asiakirjoista.

28 Oikeuslääketieteellisessä lausunnossa katsottiin 15.6.2005, että lääketieteelliset seikat eivät riittäneet osoittamaan asiassa tehdyn vilpillisiä tapaturmailmoituksia. Varesen virallisen syyttäjän pyynnön seurauksena Varesen tuomioistuimen esitutkinnasta vastaava tuomari päätti 12.7.2005 lopettaa asian käsittelyn.

29 OLAF ilmoitti 9.10.2006 päivätyillä kirjelmillään kantajille, että asian käsittely oli lopetettu.

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

30 Kanne F‑5/05 kirjattiin alun perin 11.1.2005 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa numerolla T‑22/05.

31 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

– määrää esitettäviksi kaikki kantajia koskevat ja OLAFin sinetöimät asiakirjat

– määrää esitettäväksi tutkinnan loppukertomuksen

– toteaa pätemättömäksi kantajia vastaan tehdyn tutkimuksen

– toteaa pätemättömäksi OLAFin muistion, joka sisältää ”tutkimuksen tiedoksi antamisen ja ilmoituksen Italian oikeusviranomaisille”

– toteaa pätemättömäksi Italian oikeusviranomaisille toimitetun tutkintakertomuksen

– toteaa pätemättömiksi ”kaikki näiden päätösten johdosta toteutetut ja/tai niihin liittyvät toimenpiteet, jotka toteutetaan tämän kanteen jälkeen”

– velvoittaa OLAFin ja komission maksamaan vahingonkorvausta kullekin kantajalle kohtuulliseksi arvioidut 30 000 euroa, sillä varauksella, että tätä summaa korotetaan ja/tai lasketaan oikeudenkäynnin aikana

– velvoittaa komission joka tapauksessa korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajia tämän kanteen nostamisessa avustaneen asianajajan palkkio mukaan lukien.

32 Komissio esitti 27.4.2005 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kirjelmällä kannetta T-22/05 koskevan oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jota on Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (EUVL L 333, s. 7) 3 artiklan 4 kohdan nojalla sovellettava soveltuvin osin virkamiestuomioistuimeen, kunnes viimeksi mainitun työjärjestys tulee voimaan.

33 Komissio vaati, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

– jättää kanteen tutkimatta

– määrää oikeudenkäyntikuluista lain mukaisesti.

34 Kanne asiassa F‑7/05 kirjattiin alun perin 17.2.2005 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa numerolla T‑84/05.

35 Kantaja vaati, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

– määrää esitettäviksi kaikki kantajaa koskevat ja OLAFin sinetöimät asiakirjat

– määrää esitettäväksi tutkinnan loppukertomuksen

– toteaa pätemättömäksi kantajaa vastaan tehdyn tutkimuksen

– toteaa pätemättömäksi OLAFin muistion, joka sisältää ”tutkimuksen tiedoksi antamisen ja ilmoituksen Italian oikeusviranomaisille”

– toteaa pätemättömäksi Italian oikeusviranomaisille toimitetun tutkintakertomuksen

– toteaa pätemättömiksi kaikki näiden päätösten johdosta toteutetut ja/tai niihin liittyvät toimenpiteet, jotka toteutetaan tämän kanteen jälkeen

– velvoittaa OLAFin ja komission maksamaan vahingonkorvausta kohtuulliseksi arvioidut 30 000 euroa, sillä varauksella, että tätä summaa korotetaan ja/tai lasketaan oikeudenkäynnin aikana

– velvoittaa komission joka tapauksessa korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajaa tämän kanteen nostamisessa avustaneen asianajajan palkkio mukaan lukien.

36 Komissio esitti 27.4.2005 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kirjelmällä kannetta T-84/05 koskevan oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komissio vaati, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

– jättää kanteen tutkimatta

– määrää oikeudenkäyntikuluista lain mukaan.

37 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtajan 3.5.2005 antamalla määräyksellä asiat T-22/05 ja T-84/05 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten kyseisen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan mukaisesti.

38 Euroopan unionin neuvosto pyysi 31.5.2005 päivätyillä kirjeillään, jotka saapuivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä lähetetyllä faksilla (alkuperäiset toimitettiin 2.6.2005), saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana asioissa T-22/05 ja T-84/05 tukeakseen komission vaatimuksia.

39 Kantajat esittivät 21.6.2005 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kirjelmällä huomautuksensa komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä. <