Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
Avainsanat

1. Yhteisön oikeus - Yleiset oikeusperiaatteet - Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus - Kanteluiden huolellinen ja puolueeton käsittely - Viittaaminen Euroopan unionin perusoikeuskirjaan

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohta)

2. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission velvollisuudet - Kanteluiden huolellista ja puolueetonta tutkimista koskeva velvollisuus - Niiden, joita asia koskee, menettelylliset oikeudet - Vaikutuksettomuus

(EY:n perustamissopimuksen 85, 86, 90 ja 93 artikla (joista on tullut EY 81, EY 82, EY 86 ja EY 88 artikla) ja EY:n perustamissopimuksen 92 artikla (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla))

3. Kilpailu - Julkiset yritykset ja yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Komission valvontavelvollisuuteen liittyvä sen oma toimivalta - Harkintavalta - Eroavaisuus komissiolle jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostamisen osalta myönnettyyn harkintavaltaan nähden

(EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohta ja 169 artikla (joista on tullut EY 86 artiklan 3 kohta ja EY 226 artikla))

4. Kumoamiskanne - Kannekelpoiset toimet - Komission kieltäytyminen jatkamasta sellaisen kantelun tutkimista, jossa sitä pyydetään ryhtymään toimenpiteisiin EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan (josta on tullut EY 86 artiklan 3 kohta) nojalla - Tutkittavaksi ottaminen

(EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohta (josta on tullut EY 86 artiklan 3 kohta))

5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perustelut - Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY:n perustamissopimuksen 190 artikla (josta on tullut EY 253 artikla))

Tiivistelmä

1. Kantelun huolellinen ja puolueeton käsittely perustuu hyvää hallintotapaa koskevaan oikeuteen, joka on osa jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteelle yhteisiä oikeusvaltion yleisiä periaatteita. Nizzassa 7.12.2000 annetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan, että "jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa".

( ks. 48 kohta )

2. Komission yleistä valvontavelvollisuutta ja sen välitöntä seurausta eli sille tehtyjen kanteluiden huolellista ja puolueetonta tutkimista koskevaa velvollisuutta sovelletaan lähtökohtaisesti samalla tavoin perustamissopimuksen 85, 86, 90 ja 93 artiklan (joista on tullut EY 81, EY 82, EY 86 ja EY 88 artikla) ja perustamissopimuksen 92 artiklan (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla) yhteydessä, vaikka näiden velvoitteiden täyttämistavat vaihtelevat niiden erityisten alojen mukaan, joilla niitä sovelletaan, ja erityisesti niiden menettelyllisten oikeuksien mukaan, jotka perustamissopimuksessa tai johdetussa yhteisön oikeudessa on näillä aloilla nimenomaisesti myönnetty niille, joita asia koskee.

( ks. 53 kohta )

3. Perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohta ja 169 artikla (joista on tullut EY 86 artiklan 3 kohta ja EY 226 artikla) molemmat johtavat komission ja jäsenvaltion välisiin menettelyihin, joissa komissio harjoittaa yleistä valvontatehtäväänsä perustamissopimuksen 155 artiklan (josta on tullut EY 211 artikla) nojalla. Perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla komissio "voi" kuitenkin aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn jäsenvaltiota vastaan, kun taas perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa määrätään, että komissio toteuttaa aiheelliset toimenpiteet, "jos se on tarpeen". Tällä ilmaisulla täsmennetään perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa komissiolle myönnettyä toimivaltaa ja todetaan, että komissiolla on oltava mahdollisuus päättää siitä, onko sen toimenpide "tarpeen", mikä puolestaan edellyttää kanteluiden huolellista ja puolueetonta tutkimista, minkä jälkeen sillä on harkintavaltaa sen suhteen, onko suoritettava tutkimuksia ja toteutettava toimenpiteitä yhden tai useamman kyseessä olevan jäsenvaltion suhteen, jos se on tarpeen. Toisin kuin komission niiden päätösten osalta, joilla se nostaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla, komissiolla ei näin ollen ole sen soveltaessa perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohtaa täysin vapaata harkintavaltaa.

( ks. 54 kohta )

4. Komission laaja harkintavalta perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan (josta on tullut EY 86 artiklan 3 kohta) soveltamisen osalta ei sellaisenaan estä mahdollisuutta nostaa kumoamiskanne päätöksestä, jolla kieltäydytään jatkamasta sellaisen kantelun tutkimista, jossa pyydetään toimenpiteisiin ryhtymistä perustamissopimuksen kyseisen artiklan nojalla, erityisesti kun tällainen päätös on osoitettu kantelun tekijälle. Tutkittavaksi voidaan näin ollen ottaa kumoamiskanne, jonka kantelija on nostanut toimesta, jolla komissio on päättänyt olla ryhtymättä perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan mukaisiin toimenpiteisiin jäsenvaltiota vastaan.

( ks. 64 ja 71 kohta )

5. Perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla) edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta he voivat puolustaa oikeuksiansa, ja että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.

( ks. 78 kohta )

Asianosaiset

Asiassa T-54/99,

max.mobil Telekommunikation Service GmbH, kotipaikka Wien (Itävalta), edustajinaan asianajajat S. Köck, M. Pflügl, M. Esser-Wellié ja M. Oder, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään W. Mölls ja K. Wiedner, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jota tukee

Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään M. A. Fierstra, J. van Bakel ja H. G. Sevenster, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijana,

jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan osittain komission 11.12.1998 tekemän päätöksen nro IV-C1/ROK D(98) siltä osin kuin siinä hylätään kantajan kantelu, jonka mukaan Itävallan tasavalta on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa ja 90 artiklan 1 kohtaa (joista on tullut EY 82 artikla ja EY 86 artiklan 1 kohta) vahvistaessaan sen maksun suuruuden, joka kantajan on maksettava saadakseen GSM-toimiluvan,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. W. H. Meij sekä tuomarit K. Lenaerts, M. Jaeger, J. Pirrung ja N. J. Forwood,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 2.5.2001 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut

Asian taustalla olevat tosiseikat

1 Ensimmäinen Itävallan markkinoilla toimiva GSM-verkko-operaattori oli Mobilkom Austria AG (jäljempänä Mobilkom), jonka osakkeista osan omistaa edelleen Itävallan valtio Post und Telekom Austria AG -nimisen yhtiön (jäljempänä PTA) kautta. Kantaja, Itävallan oikeuden mukaan perustettu yhtiö max.mobil Telekommunikation Service GmbH, tuli näille markkinoille vuoden 1996 lokakuussa toisena GSM-operaattorina. Kolmanneksi markkinoille tuli Connect Austria GmbH, joka voitti tarjouskilpailun vuoden 1997 elokuun alussa. Kun käsiteltävänä oleva kanne nostettiin, Connect Austria käytti yksinomaan viestintästandardia DCS 1800. Ennen kantajan markkinoilletuloa Itävallan posti- ja lennätinlaitos (Österreichische Post- und Telegraphenverwaltung) oli lakiin perustuvassa monopoliasemassa matkapuhelinpalveluiden markkinoilla ja se hyödynsi C-Netz- ja D-Netz-nimisiä analogisia matkapuhelinverkkoja ja A1-nimistä GSM-verkkoa. Tämä monopoliasema annettiin 1.6.1996 Mobilkomille, joka oli PTA:n uusi tytäryhtiö.

2 Kantaja toimitti komissiolle 14.10.1997 kantelun, jossa se pyysi komissiota toteamaan, että Itävallan tasavalta on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa ja 90 artiklan 1 kohtaa (joista on tullut EY 82 artikla ja EY 86 artiklan 1 kohta) yhdessä tarkasteltuina. Tässä kantelussa riitautetaan se, ettei kantajalta ja Mobilkomilta ole vaadittu erisuuruisia maksuja.

3 Kantaja väitti tässä kantelussa lisäksi, että yhteisön oikeutta on rikottu yhtäältä, kun Itävallan viranomaiset ovat katsoneet, että Mobilkomille taajuuksia jaettaessa myönnetyillä etuuksilla on oikeudellista merkitystä, ja toisaalta, kun PTA on antanut tytäryhtiölleen Mobilkomille tukea GSM-verkon perustamista ja hyödyntämistä varten.

4 Kantaja toimitti komissiolle 22.4.1998 lisämuistion, jossa se täsmensi tiettyjä asemaansa liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja. Komission kanssa 14.7.1998 pidetyn kokouksen jälkeen kantaja toimitti 27.7.1998 toisen lisämuistion.

5 Komissio lähetti 11.12.1998 kantajalle kirjeen, jota käsiteltävänä oleva asia koskee (jäljempänä riidanalainen päätös). Tässä kirjeessä todetaan muun muassa seuraavaa:

"Olette 14.10.1997 tehnyt kantelun Itävallan tasavaltaa vastaan. Tämä kantelu koski

a) ensimmäisen matkapuhelinoperaattorin [Mobilkomin] ja yrityksenne maksamia toimilupamaksuja ja erityisesti sitä, ettei Mobilkomille ole määrätty suurempaa maksua kuin yrityksellenne,

b) Telekommunikationsgesetzissä (Itävallan televiestintälaki) asetettuja DCS 1800 -taajuuksien jakoa koskevia edellytyksiä, ja

c) [PTA:n] tarjoaman infrastruktuurin käyttöedellytyksiä, jotka mielestänne ovat edullisempia Mobilkomille kuin yrityksellenne.

- -

Tällä kirjeellä haluamme ilmoittaa teille komission aikomuksesta ryhtyä toimenpiteisiin kantelunne b ja c kohdan osalta.

Kantelunne toimilupamaksun suuruutta koskevan a kohdan osalta komissio katsoo sen sijaan, että te ette ole esittänyt riittäviä todisteita sellaisesta valtion toimenpiteestä, joka olisi saanut Mobilkomin käyttämään määräävää markkina-asemaansa väärin. Komissio on tähänastisessa ratkaisukäytännössään aloittanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn samankaltaisissa tapauksissa ainoastaan silloin, kun jäsenvaltio on määrännyt uudelle markkinoille tulleelle yritykselle suuremman maksun kuin markkinoilla jo toimivalle yritykselle (ks. GSM-matkapuhelinliikenteen toiselle toiminnanharjoittajalle asetetuista ehdoista Italiassa 4.10.1995 tehty komission päätös, EYVL L 280, 23.11.1995).

Komissio ryhtyy kuitenkin toimenpiteisiin kahden muun väitteen johdosta ja ilmoittaa teille myöhemmin menettelyn vaiheista."

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

6 Kantaja on nostanut tämän kanteen yhteisöjen tuomioistuimeen 22.2.1999 saapuneella kannekirjelmällä. Tässä kanteessa vaaditaan riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista siltä osin kuin siinä hylätään kantelu.

7 Komissio esitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 31.3.1999 saapuneella erillisellä kirjelmällä oikeudenkäyntiväitteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti 17.9.1999 käsitellä oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.

8 Alankomaiden kuningaskunta pyysi 15.7.1999 saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi tämän väliintulohakemuksen 17.9.1999 antamallaan määräyksellä.

9 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Prosessinjohtotoimenpiteenä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin.

10 Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 2.5.2001 pidetyssä istunnossa.

11 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä hylätään kantajan kantelu

- velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

12 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13 Alankomaiden kuningaskunta tukee komission vaatimuksia.

Oikeudellinen arviointi

14 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kaikki asianosaisten tutkittavaksi ottamista ja aineellista kysymystä koskevat väitteet ja niiden perustelut on syytä esittää ennen tämän asian ratkaisemista.

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

Tutkittavaksi ottaminen

15 Komissio väittää aluksi, että kanteella ei ole kohdetta siltä osin kuin siinä väitetään, että komissio kieltäytyi toteamasta, että Itävallan tasavalta on rikkonut EY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa ja 90 artiklan 1 kohtaa suosimalla Connect Austriaa. Kantaja ei pitänyt tämän operaattorin suosimista sellaisenaan rikkomuksena, vaan osoituksena siitä, että sitä oli syrjitty Mobilkomiin nähden. Kantaja ei myöskään väittänyt, että Connect Austria olisi EY:n perustamissopimuksen 90 artiklassa tarkoitettu yritys.

16 Komissio väittää, ettei kannetta voida tutkia. Se katsoo ensiksi, ettei asianosaisella ole lähtökohtaisesti asiavaltuutta nostaa kannetta komission päätöksestä olla käyttämättä EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan mukaista toimivaltaansa (asia C-107/95 P, Bundesverband der Bilanzbuchhalter v. komissio, tuomio 20.2.1997, Kok. 1997, s. I-947, 25-27 kohta, jäljempänä asia Bilanzbuchhalter). Komissio katsoo, että tässä tuomiossa kylläkin todetaan, että etukäteen ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tähän sääntöön voisi olla poikkeuksia poikkeuksellisissa tilanteissa. Yhteisöjen tuomioistuin totesi kuitenkin, ettei tilanne kyseessä olevassa asiassa ollut tällainen. Yhteisöjen tuomioistuin ei asian Bilanzbuchhalter jälkeen samantyyppisen tilanteen kohdatessaan ole enää palannut tällaisten "poikkeuksellisten tilanteiden" olemassaoloon edes teoreettisella tasolla (asia C-59/96 P, Koelman v. komissio, määräys 16.9.1997, Kok. 1997, s. I-4809, 57-59 kohta). Myös ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin omaksui asiassa T-111/96, ITT Promedia vastaan komissio, 17.7.1998 antamassaan tuomiossa (Kok. 1998, s. II-2937, 97 kohta) samankaltaisen lähestymistavan kuin yhteisöjen tuomioistuin.

17 Komissio huomauttaa tämän jälkeen, että EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdalla on välitön vaikutus, kun sitä tarkastellaan yhdessä EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan kanssa. Jäsenvaltioita suoraan EY:n perustamissopimuksen nojalla koskevat velvoitteet takaavat näin ollen asianosaisten suojelun.

18 Kantajan väite, jonka mukaan se ei käsiteltävänä olevassa asiassa voinut riitauttaa Mobilkomin hyväksi toteutettuja toimenpiteitä Itävallan oikeuden nojalla, ei voi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vaikuttaa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin yhteisöjen tuomioistuimessa (asia C-10/95 P, Asocarne v. neuvosto, määräys 23.11.1995, Kok. 1995, s. I-4149, 26 kohta ja asia T-398/94, Kahn Scheepvaart v. komissio, tuomio 5.6.1996, Kok. 1996, s. II-477, 50 kohta). Kantaja olisi Itävallan oikeuden mukaan voinut pyytää, että hänelle annetaan tieto toimiluvan myöntämisestä Mobilkomille, jotta se voisi riitauttaa sen tuomioistuimessa. Käsiteltävänä olevassa asiassa vaikuttaa siltä, ettei kantaja kuitenkaan ollut yrittänyt puolustaa oikeuksiaan tällä tavoin. Komissio mainitsi suullisessa käsittelyssä kansallisen tuomioistuimen päätöksen, jossa asiavaltuus annettiin televiestintäyritykselle kanteen kohteena olevaa tilannetta vastaavassa tilanteessa.

19 Toisin kuin kilpailusääntöjen rikkomista koskevissa menettelysäännöksissä ja -määräyksissä, kuten kuulemisesta tietyissä EY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisissa menettelyissä 22 päivänä joulukuuta 1998 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2842/98 (EYVL L 354, s. 18) 6 artiklassa ja EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa (josta on tullut EY 88 artiklan 2 kohta), EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa asianosaisille ei varata minkäänlaista asemaa kyseisen artiklan mukaisessa hallinnollisessa menettelyssä.

20 Kun otetaan huomioon komission valvontatehtävän moninaisuus, komissiolla on laaja harkintavalta erityisesti, kun kyseisellä alalla jäsenvaltioillakin on vastaava harkintavalta (asia T-32/93, Ladbroke Racing v. komissio, tuomio 27.10.1994, Kok. 1994, s. II-1015, 37 ja 38 kohta).

21 Komission mukaan kantajan väite, jonka mukaan EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan tavoitteena olisi asianosaisten suojeleminen, on näin ollen virheellinen. Tällä määräyksellä, kuten EY:n perustamissopimuksen 169 artiklalla (josta on tullut EY 226 artikla), pyritään valvomaan yhteisön yleistä etua. EY:n perustamissopimuksen 90 artikla 3 kohdan ja 169 artiklan samankaltaisuutta on korostettu muun muassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-266/97, Vlaamse Televisie Maatschappij vastaan komissio, 8.7.1999 antamassa tuomiossa (Kok. 1999, s. II-2329, 75 kohta). Komissio voi EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan nojalla toimiessaan päättää vapaasti toimistaan ottamatta huomioon kanteluita tai edes asianosaisten etua (em. asia Ladbroke Racing v. komissio, tuomion 37 ja 38 kohta).

22 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-17/96, TF1 vastaan komissio, 3.6.1999 antaman tuomion (Kok. 1999, s. II-1757, jäljempänä asia TF1) osalta komissio toteaa aluksi, että se on Ranskan tasavallan tapaan valittanut siitä samana päivänä, jolloin käsiteltävänä olevassa asiassa pidettiin suullinen käsittely (asia C-302/99 P ja asia C-308/99 P). Komissio riitauttaa erityisesti kyseisessä tuomiossa esitetyt toteamukset, joiden mukaan 90 artiklan 3 kohdalla pyrittäisiin suojelemaan asianosaisten etuja, sekä toteamukset, joiden mukaan se, että kantelun tehnyt TF1 on kantelun kohteena olevan julkisen yrityksen kilpailija, olisi asiassa Bilanzbuchhalter tarkoitettu "poikkeuksellinen tilanne". Komission mukaan asiassa TF1 mainittujen olosuhteiden perusteella ei näin ollen voida katsoa, että käsiteltävänä oleva kanne olisi tutkittava.

23 Komissio väittää toiseksi, että kannetta ei voida tutkia, koska päätös ei koske kantajaa erikseen. Komission mukaan riidanalaisen päätöksen taloudelliset vaikutukset eivät koske kantajaa samalla tavalla kuin sitä, jolle päätös on osoitettu, yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 25/62, Plaumann vastaan komissio, 15.7.1963 antamassa tuomiossa (Kok. 1963, s. 1999, Kok. Ep. I, s. 181) tarkoitetulla tavalla, vaan samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta kyseisillä markkinoilla toimivaa tosiasiallista tai potentiaalista kilpailijaa (ks. em. asia Ladbroke Racing v. komissio, tuomion 41 ja 42 kohta). Komissio täsmentää vielä, että se, että kantaja on tehnyt kantelun, merkitsee ainoastaan sitä, että sen tekemän kantelun hylkääminen koskee sitä erikseen (ks. em. asia Ladbroke Racing v. komissio, tuomion 43 kohta).

24 Komissio katsoo, ettei se, että kyseessä olevia markkinoita voitaisiin pitää luonnollisena oligopolina, joka koostuu vain tietystä määrästä toimijoita, eikä se, että kantaja oli välillä Mobilkomin ainoa kilpailija, muuta millään lailla käsiteltävänä olevan kanteen tutkittavaksi ottamisen arviointia, koska riidanalainen päätös vaikuttaa erotuksetta kyseessä oleviin markkinoihin kokonaisuudessaan (ks. mm. asia 231/82, Spijker v. komissio, tuomio 14.7.1983, Kok. 1983, s. 2559, 10 kohta).

25 Alankomaiden kuningaskunta väittää, että yksityisen oikeussubjektin EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan nojalla tehdystä päätöksestä nostama kanne voidaan hyväksyä ainoastaan poikkeustapauksissa silloinkin, kun kyseessä oleva kansallinen toimi ei ole yleisesti sovellettava. Se korostaa tältä osin tähän artiklaan liittyvän menettelyn ja EY:n perustamissopimuksen 93 artiklaan liittyvän menettelyn samankaltaisuutta (asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719 ja asia T-188/95, Waterleiding Maatschappij v. komissio, tuomio 16.9.1998, Kok. 1998, s. II-3713, 53 ja 54 kohta).

26 Kantaja väittää, että riidanalainen päätös on oikeustoimi, josta voidaan nostaa EY 230 artiklan mukainen kumoamiskanne.

27 Kantaja toteaa tältä osin, että yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Bilanzbuchhalter antamansa tuomion 25 kohdassa, että tietyissä tilanteissa yksityisellä oikeussubjektilla on asiavaltuus ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin sen vuoksi, että komissio on kieltäytynyt tekemästä päätöstä EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisessa valvontatehtävässään, ja että julkisasiamies La Pergola katsoi samassa asiassa antamassaan ratkaisuehdotuksessa, että tuomioistuimen laillisuusvalvonta voi koskea tällaisia päätöksiä. Tämän julkisasiamies La Pergolan ratkaisuehdotuksen 20 ja 21 kohdan mukaan asiavaltuuden puuttuminen ei voi perustua komissiolle myönnettyyn laajaan harkintavaltaan siltä osin kuin tämä valta rajoittuu niihin rajoihin, jotka johtuvat yksityisen oikeussubjektin sellaisten oikeuksien tunnustamisesta, joiden noudattamatta jättämisen asianomainen voi saattaa yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi.

28 Kantaja väittää sen osalta, koskeeko päätös sitä erikseen, että komission väite perustuu virheelliseen olettamaan, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä olisi vastaavat vaikutukset kaikkiin itävaltalaisiin GSM-operaattoreihin. Sellaisten säänneltyjen televiestintämarkkinoiden erityispiirteiden vuoksi, jotka ovat klassinen esimerkki luonnollisesta oligopolista, kyseessä olevia operaattoreita oli ainoastaan muutama. Kantajan mukaan se oli myös ainoa, jonka oli maksettava yhtä suuret maksut kuin Mobilkomin. Se oli Mobilkomin ainoa kilpailija melko pitkän ajan sen jälkeen, kun kyseessä olevat toimiluvat oli annettu ja niihin liittyvät maksut maksettu. Nämä seikat riittävät kantajan mukaan yksilöimään sen muihin yrityksiin nähden EY 230 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Aineellinen kysymys

29 Kantaja esittää kaksi kanneperustetta. Ensimmäinen koskee EY:n perustamissopimuksen 86 ja 90 artiklan rikkomista ja käsiteltävänä olevan asian tosiseikkojen ilmeistä arviointivirhettä. Toinen koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyömistä.

- Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perustamissopimuksen 86 ja 90 artiklan rikkomista ja käsiteltävänä olevan asian tosiseikkojen ilmeistä arviointivirhettä

30 Kantaja mainitsee aluksi joitakin tosiseikkoja ja taloudellisia olosuhteita.

31 Kantaja toteaa myös, että kun se teki kantelunsa, sen kilpailijalla Mobilkomilla oli noin 500 000 GSM-asiakasta. Lisäksi Mobilkomilla oli jo tuolloin noin 280 000 "D-netz"- ja "C-netz"-verkkoa käyttävää asiakasta. Kantajan kilpailuasema huononi edelleen tuntuvasti, kun Mobilkomille määrättiin vuonna 1996 4 miljardin Itävallan shillingin (ATS) suuruinen maksu, joka oli muodollisesti yhtä suuri kuin kantajalle määrätty maksu. Mobilkom sai kantajan mukaan maksusta myöhemmin vielä alennuksen, joka väitteen mukaan oli korvausta siitä, että se vapautti 900